Perjantai oli kamala päivä, aamusta iltaan lähestulkoon. Tämä on pitkä ja ankea päivitys, varoituksen sana siis ! ;)
Aamu alkoi mukavasti koko taloyhtiön herättävällä "hertzisärinällä" kun J puraisi puoli kahdeksan aikaan päällä olevan kaiuttimen johdin poikki, eipä paljon innostanut koko loppuaamuna.
Tämä oli kuitenkin vielä pientä tulevaan verrattuna... Luennon loputtua varttia vailla kaksitoista poljin täysiä Ammattikoulun kampaamoon, jossa alkaisi klo 12 vaalennuskoulutus, johon minulle varattiin aika kun nuukana neitinä kyselin vaalennusaikaa.
Välihuomautuksena: hiusteni väri on lähes vuoden verran ollut jo
tosi hyvä mielestäni, päävärinä on keskiruskea, mutta puolen pään raidoilla on saatu ihana
vaaleanruskea väri hiusten pintaan. Tosin taas muutama kuukausi edellisestä värjäyksestä, juurikasvu on aika härskin näköinen.
 |
| Juurikasvua oli jo yli kolmen kuukauden verran |
Ammattikoululle tulin juuri ajoissa, vaikka varoittelin silloista ajanvaraajaa, että saatan tulla vasta 12:15, aika jonka tiesin lukevan varauskirjassa. Yksi opettajista oli tiskin takana, ja kävin hänelle sanomassa, että olen ajoissa paikalla, niin yhden oppilaan ei tarvitse seisoskella tyhjän panttina minua odotellessa. Opettaja kuitenkin kyllästyneenä ja hyvin epämiellyttävään sävyyn käski minun mennä takaisin istumaan ja odottamaan ja niin meninkin. Istuessani siinä hölmönä tajusin, että ei tätä opettajaa kiinnostanut ollenkaan, eikä kampaajaopiskelija voi millään ymmärtää että olenkin ajoissa, kun hän ei viestiä välitä eteenpäin. 12:10 menin uudestaan tiskille, tällä kertaa jo närkästyneenä, että voisikohan rouva nyt tehdä asialle jotain, ja vasta kiukkuisesta äänensävystäni hän päätteli, että asialle pitäisi tehdä jotain, mutta siinä selvitellessä kello olikin äkkiä vartin yli ja opiskelija tuli hakemaan minua. Opiskelijallekin kiukuissani valitin asiasta, lähinnä että turhaan on tuhlattu meidän molempien aikaa. Mutta tästä asia vielä parani....
Poika oli aivan pihalla värjäyksestä, hän oli kovin hidas, mikä tietty on ihan ymmärrettävää. Opettajan kanssa he sopivat, että paras tapa peittää juurikasvu on raidat, ja niitä laitettiin seuraavat neljä tuntia. Tasan neljältä istuin kampaamotuolissa tukka märkänä ja vaalennettuna. Sanoin pojalle silloin, että en haluaisi häntä hoputtaa, mutta minulla on toisella puolen keskustaa hammaslääkäriaika puoli viisi, eli puolen tunnin päästä. Poika lupasi pitää kiirettä, mutta
kuivasi hiuksiani osioissa harjan kanssa, luultavasti juuri niinkuin heitä oli opetettu, mutta tuskaisen hitaasti. 16.20,
kymmenen minuuttia ennen hammaslääkärin alkua yritin epätoivoissani sanoa, että ei sen nyt oikeasti tarvitse
ihan kuiva olla, että olen jo myöhässä, koska matka hammaslääkäriin kestäisi ainakin kymmenen minuuttia. Maanitteluistani huolimatta poika vaan
ei millään päästänyt minua kampaamotuolista pois, vaikka jo hädissäni moneen otteeseen sanoin että
"ihan hyvä se on, olis pakko mennä" Vasta tasan puoli viisi pääsin tuolista pois ja täysiä poljin minkä ikinä jaloistani pääsin hammaslääkärille...
YTHS:n pääovi oli jo lukossa, ja soitin paikalle päästyäni ovikelloa, tässä kohtaa jo itkua pidätellen, hermostuksissani ja ehkä myös siksi, etten ollut aamiasien jälkeen edes ehtinyt syömään mitään. soittokellon kaiuttimeen vastattiin: "Hammashoitola"
MINÄ: "moikka, pääsisinköhän sisään?"
Hoitaja: "Ja nimi oli?"
M:Sukunimi
H: "Sä olet myöhässä"
M: "HALUATKO SÄ ETTÄ KESKUSTELLAAN SIITÄ TÄSSÄ????!!"
summeri soi ja pääsin sisään.
Minulla on narskuttelua estävä yökisko, joka käynnillä pitää olla mukana, en kuitenkaan ollut ehtinyt pestä sitä aamulla, ja se oli tietty ihan kuolassa. Kun pääsin hammashoitolan kerrokseen hoitaja kertoi minulle huoneen. Sanoin kiitos mutta käännyin nopeasti vessaan, koska kisko oli pakko mielestäni huuhdella kuolasta, viiden sekunnin juttu, mutta eipähän tarvitse hammaslääkärin eikä hammashoitajan haistella mun yökuolaa :D
Siitäkös tiskin takana oleva hoitaja pillastui.
H: Sä olet JO VIISITOISTA MINUUTTIA MYÖHÄSSÄ, voitko mennä jo?!?!
M: JOOJOO KOHTA!!
Harmitti hirveästi, en todellakaan tahallani myöhästele. Tiesin kyllä tasan tarkkaan paljon harmia aiheutin kaikille osapuolille, ja olin kaiken lisäksi päivän viimeinen asiakas, eli kaikkien kotiinlähtö riippui minusta. Tai ei tässä tapauksessa edes minusta vaan pojasta joka ei päästännyt mua kampaamotuolista pois. Harmitti ja hävetti, mutta hoitajan kiukuttelu kyllä suututti !
Onneksi hammaslääkärini on maailman mukavin mies. Oikeasti. Oon ennenkin kehunut hänen mutkatonta suhtautumistaan asioihin. Markku on rento ja menee suoraan asiaan, eikä lässytä turhia, mutta juttelee ja on mukava kaikin puolin. Taaskin Markku pelasti paljon päivästäni. Menin huoneeseen pyydellen vuolaasti anteeksi, mutta Markku vakuutteli ettei haittaa ja oli oikein supermukava ja kyseli aionko perjantai-illan kunniaksi lähteä juhlimaan. Sanoin että ei kun tunnin päästä pitäisi olla jo töissä, ja Markku vaan onnitteli mua siitä että mulla on töitä! Ihana mies. Markku sovitti narskuntakiskon suuhuni ja sanoin että tää on hyvä, käynti oli tässä, ja lisäsi vielä että "tehdään tästä ilmainen kun oli niin nopea käynti!
Markku: Alle kymmenen min käynnit on ilmaisia, että eiköhän tehdä tästä ilmainen käynti!
Minä: Mutta mähän olin ylin vartin myöhässä??
Markku: No ei ole kuule meidän rahoista pois, hauskaa työiltaa!
<3
Alkoi jo helpottamaan, vaikka poljin sateessa kotiin takissa joka ei todellakaan pitänyt vettä.
Kotona aloin katselemaan hiuksiani. ne olivat ihan
HIRVEÄT raitojen sijaan niskahiuksia lukuunottamatta koko pääni oli vaalennetttu. Oranssiksi, koska vaalennusaine oli ollut aivan liian lyhyen aikaa päässä. Lisäksi raitafoliot olivat valuneet, eli juurikasvu oli monta senttiä, tai itseasiassa se vaihteli sentin ja kolmen sentin välillä, riippuen foliosta.
Aloin itkeä.
Samana päivänä olin lueskellut kampaajan tuolissa naistenlehteä, jossa luki, että 10% suomalaisista naisista oli itkenyt tultuaan kampaajalta. Mietin, että haloo hei tukka on vaan tukka!! Ja siinä minä nälkäisenä ja väsyneenä vollotin kotona rumaa tukkaani. En kyennyt ottamaan siitä kuvaa blogiin. se oli kaikin tavoin kamala. Ei huvittanut yhtään lähteä illaksi vielä asiakaspalvelutyöhön, viikonloppuna kun asiakkaatkin ovat vielä laitettuja ja meikattuja töissä.
Pitkänlaisen väännön ja käännön jälkeen laitoin hiukseni löysälle ponnarille, että juurikasvu peittyisi mahdollisimman hyvin, ja tukkani olisi edes tasaisen laikukkaan oranssi...
Tänään aamulla soitin ensi töikseni vanhalle kampaajalleni ja itkua vääntäen anelin aikaa tälle päivälle (Lauantaille vielä!) ja onneksi peruutusaika löytyi!
Heli teki ihmeitä, ja hiukseni ovat aivan kuin ennen, vaikka hän varoitti että väri ei pysy kauaa pohjan ollessa niin kovin vaalea, ja kehotti minua soittamaan ammattikoululle. Ei siis mitään haukkumapuhelua, kaikkihan opettelevat, niinkuin hän sanoi, mutta koska kukaan opettaja ei katsonut lopputulosta, niin että poika ehkä saisi kuulla että lopputulos ei ollut hyvä, vaikka hän olikin valtavan työn tehnyt laittaessa hirveän määrän folioita päähäni.
 |
| Hiusten pituudesta lähti myös n. 15 cm, eipähän tarvitse hetkeen käydä leikkelemässä niitä! :D |
Loppu hyvin kaikki hyvin, nyt hiukseni on tosi ihanat! Onneksi on Heli :)
