Julius - olkaa hyvä

Oon merkannut tämän blogin myös kaniblogiksi. Lähinnä siksi, että 90% kuvistani on kanista. Tai ainakin sen nenästä ja pepusta.. Ajattelin siis esitellä teille tämän postausten lopussa epäsäännöllisesti esiintyvän lättänaaman:

Julius, rekisteröimätön, mutta rekisteröidyltä kanikasvattajalta ostettu Leijonanharjaskääpiökani.
Julius on syntynyt 5.9.2010, eli ikää pojalla on 3,5 v.

Juliuksen ostin vuosi sen jälkeen kun muutin opiskelemaan, ja koti tuntui tyhjältä ilman eläintä. Pienenä mulla oli marsuja, isompana perheellä koira, joka kotosalla vieläkin asustelee, ja sen lisäksi vietin kaiken vapaa-aikani tallilla teininä oman (ylläpito)hevosen kanssa. Eläintä siis kaivattiin.

TV-ilta

Ajattelin jotain pientä ja helppoa, eli marsua. Marsun häkit ja tavarat olivat tallella varastossa ja kokemusta oli marsusta, joten se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tässä oli vain pieni ongelma, poikaystäväni. R oli muuttanut samaan kaupunkiin ja saman katon alle, ja oli ehdottomasti marsua vastaan. Marsu on tyhmä, tylsä rotta kuulemma. R:n kaverilla oli kuitenkin kani. Kani oli söpömpi ja siitä olisi kuulemma enemmän iloa. En ollut yhtään samaa mieltä, en nimittäin oikein tykännyt kaneista. Kanit ovat äänettömiä, marsut sentään juttelevat!

R:ää ei pystynyt puhumaan ympäri, ei marsua. Minä aloin siis katselemaan kania, ja opsikelemaan kaneista. Kani ei vaikuttanut hirveästi kummallisemmalta eläimeltä kuin marsu. Se söi aikalailla samaa ruokaa ja kääpiökani oli saman kokoinen. Lisäksi leijonanharjaskani näyttikin vähän marsulta. Kani it is.

R vaati kania,siinä se nyt sitten on.

Julius tuli maatilalta, jossa kanit asuivat sulassa sovussa lampaiden kanssa. Julius oli poikueen ainoa poika, ja olin lukenut netistä, että pojat ovat helpompia käsitellä kuin tytöt. Julius siis lähti kotiin. Aika nopeasti selvisi, ettei sitä oltu käsitelty yhtään, eli me noviiseina aloimme tutustuttaa sitä itseemme.

Kaikki sujui helposti. Sisäsiistiksi opettaminen oli yllättävän helppoa, ehkä kani sittenkin on fiksumpi kuin marsu.. Nykyään Julius laitetaan häkkiin ainoastaan kun olemme poissa kotoa ja yöt se nukkuu sängyssä jalkopäässä.

Viikonlopuksi kun lähdemme kotikaupunkiin,se tulee mukaan, ja välillä tuntuu että se oikeasti tietää minne mennään, kai se on sillekin mukavaa kun vähän ympäristö vaihtelee, ja mökillä, missä useimmiten olemme, on lääniä useamman sadan neliön verran, eli reilusti enemmän kun tässä pienessä opiskelijaboksissa :)

tyytyväisenä matkalla

J alkoi yhtäkkiä mökillä vihtyä plyyssituolilla, ja syy selvisi kun viereisen bambukasvin lehdet tekivät katoamistempun...

Julius ei järsi verhoja/johtoja/listoja yms. Ainoastaan jos johdot ovat sen "reviirillä" esim sängyllä, se siirtelee niitä raivoistasti hampailla sivuun, ja kapeammat johdot kuten hiiren johto häviävät sen hampaille. Nykyään käytän langatonta hiirtä :D

En harrasta kanin kanssa mitään, se on niin kiukkuinen ja tempperamenttinen, etten uskaltaisi viedä sitä näyttelyyn koska se purisi, eikä se suostu liikkumaan valjaissa mielellään.

  Parvekkeella ulkoilu toimii kerrostalossa.

Tuliaisia torilta, eivät ehtineet pussista pois kun piti päästä tuhoamaan naatit

Mökillä J saa ulkoilla varta vasten tehdyssä villieläinturvallisessa ulkohäkissä, siellä ei tarvitse pelätä kettuja eikä tallikoiria !

Kaikenkaikkiaan J:llä on aika rento ja mukava elämä, ja täytynee myöntää, että siitä on hieman enemmän iloa kuin marsuista aikanaan, :)

Haluaisitteko lukea enemmänkin J:stä? Vai riittääkö (koska vähempään en suostu) nämä kuvainsertit sillointällöin? :)

<3: HH